Ulla Jäntti 29.5.2019
10. toukokuuta kokoontui Järjestöt mukana muutoksessa -seminaariin joukko maakunnan järjestö- ja muita toimijoita kuulemaan organisaatiokehittäjä, visionääri Petri Rajaniemen luentoa Porin yliopistokeskukseen. Rajaniemen esiintymisistä oli kuulunut ylistäviä arvioita, joten odotukset olivat korkealla. Luvassa olisi ravistelua, herättelyä ja provokaatiota. Tiedättehän ne seminaarit ja koulutukset, joissa tekstiä täyteen sullotut powerpoint-diat seuraavat toisiaan, pullakahvien jälkeen unettaa tai vähintään tekee mieli kaivaa puhelin esiin ja selata somea? No, tämä ei onneksi ollut yksi niistä.
Rajaniemi aloitti esityksensä mustavalkoisella kuvalla junaraiteista. Kuvassa junaraiteet haarautuivat. Toiset raiteet vievät turvalliseen, ennalta-arvattavaan ja mukavaan tulevaisuuteen. Toiset raiteet kaartavat jyrkästi mutkan taakse, jossa odottaa tuntematon, pelottava ja arvaamaton tulevaisuus. Yhä useammat ihmiset ovat raiteilla, joiden reittiä tai määränpäätä ei tiedä. Elämän ennakoitavuus on vähentynyt ja muutoksen vauhti kiihtynyt. Mikä siis on järjestötoiminnan tehtävä maailmassa 2010-luvulla ja tulevaisuudessa?
Minulla on nyt kokemusta järjestötoiminnasta pian kahden vuoden ajalta. Tänä aikana olen kuullut lukemattomia kertoja samat yhdistystoimijoiden huolenaiheet: ihmisillä on nykyään niin kiire, toiminta ei kiinnosta, väki vähenee, nuoria ei saa yhdistykseen mukaan…Tämä on varmasti lähes kaikille yhdistysmaailmassa mukana oleville tuttu virsi. Petri Rajaniemi herätti ajattelemaan näitä huolenaiheita ja järjestön kehittämistä uudelta kantilta. Jos yhdistyksen pyörittäminen alkaa tuntua liian raskaalta ja työläältä eikä se tunnu saavuttavan tai koskettavan ihmisiä, on aika pysähtyä perusasioiden äärelle. Yhdistyksen toiminnan tarkoitus ei ole toiminnan pyörittäminen. Yhdistyksen tarkoitus on edistää omia arvojaan ja tehdä maailmasta parempi paikka. Liian usein yhdistystoiminnassa toistetaan totuttua kaavaa ja ylläpidetään tiettyjä toimintatapoja tai perinteitä kunnioituksesta yhdistyksen konkareita, vaikkapa entisiä puheenjohtajia tai ”kenttää” kohtaan. Samalla surraan sitä, että vanhaa maailmanjärjestystä ei enää ole.
Kuulun itsekin niihin 80-luvulla syntyneisiin ikäluokkiin, joiden työelämä (ja elämä ylipäätään) näyttää todella erilaiselta kuin aiempien sukupolvien. Opintojeni loppuvaiheessa iski lama ja vakaa työura tai ylipäätään työpaikan saaminen alkoi näyttää yhä epätodennäköisemmältä. Asuntolainan ottaminen tai lapsen hankkiminen arveluttavat monia ikäisiäni. Edes korkea koulutus ei takaa vakaata toimeentuloa vaan tyytyminen on monesti vaatimattomampaan elintasoon kuin omilla vanhemmillamme.
Pelottavat uhkakuvat vilkkuvat junan ikkunoista kiihtyvällä tahdilla. Mutkan taakse tuntemattomaan kaartavan vaunun kyydissä kaipaa todella paljon ymmärrystä, lämpöä, tukea, turvaa ja muita ihmisiä, vertaisiaan. Tässä onkin Rajaniemen mukaan järjestöjen ja yhdistystoiminnan mahdollisuus tässä ajassa. Tarjota ihmisille niitä asioita, joita he edelleen kaipaavat. Hyvinvointia, inhimillisyyttä ja työtä sellaisen yhteiskunnan puolesta, jossa haluamme elää. Samalla järjestötoiminnan on muututtava, koska ihmisten elämäkin muuttuu. Mieleeni tuli tästä usein lainattu viisaus: ”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.” Googlasin, ja selvisi, että viisauden on aikanaan lausunut Mahatma Gandhi. Ei huono johtoajatus kaikille yhdistystoimijoille, jotka miettivät oman yhdistyksensä suuntaa ja merkitystä.
Ulla Jäntti
Hankevastaava
Satakunnan yhteisökeskus
Järjestö 2.0 – Järjestöt mukana muutoksessa / Järjestöjen Satasote
p. 044-989 5937
ulla.jantti@yhteisokeskus.fi
