Ulla Jäntti 29.3.2019
Perjantai 8. maaliskuuta oli mielenkiintoinen työpäivä. Useamman viikon (tai kuukauden) ajan oli uumoiltu soteuudistuksen viimeisen kohtalonpäivän koittavan ennen pitkää ja tuona perjantaina se sitten koitti. Olin henkilöstöpalaverissa aamupäivän ja sinä aikana se tapahtui. Palaverin jälkeen luin uutisia ja totesin, että hallituskin on näköjään ehtinyt erota. ”Onks toi vitsi?”, kysyi joku. Eikä se ollut vitsi. Loppupäivä meni katsellessa uutisia, tiedotustilaisuuksia ja lukiessa erilaisia analyyseja tilanteesta. Ja pitihän valmistautua myös seuraavan päivän tilaisuuteen, johon olin menossa puhumaan järjestöjen roolista sote- ja maakuntauudistuksessa! Konseptit ja ajatukset olivat kieltämättä hetken aikaa melko sekaisin. Lysähdin Yhteisötalo Otavan yläkerran keinutuoliin ja puuskahdin, että kai tästä täytyy lähteä viikonlopunviettoon, kun suunta on ihan kateissa enkä saa mitään tehtyä.
Lauantaiaamuna päivitin esitykseni ajankohtaisilla tiedoilla ja suuntasin puhumaan edellisenä päivänä kaatuneesta uudistuksesta Satakunnan Hengitysyhdistysten kehittämispäivään. Epäilin, ettei minulla ole puhuttavaa läheskään koko tunnin ajaksi, mutta keskustelevaisen joukon kanssa saimme hyvin kulumaan reilusti koko minulle varatun ajan. Pohdiskelimme yhdessä uutta tilannetta ja totesimme taas kerran, että uudistukset eivät loppuneet tämän yhden uudistuksen kaatumiseen. Jälleen oli syytä myös palata siihen perimmäiseen syyhyn, miksi soteuudistus ylipäätään on tarpeellinen. Väestö vanhenee ja etenkin pienille kunnille terveydenhuollon kustannusten nousu on liian iso taakka yksin kannettavaksi. Lähdin tilaisuudesta hyvällä fiiliksellä ja edellisen päivän koomasta heränneenä -soteuudistukset, yhteistyö ja työ ylipäätään jatkukoon!
Myöhempinä päivinä ehti nousta pienoinen huoli myös Järjestö 2.0 -hankkeiden jatkosta, mutta Satakunnan osalta pysyimme luottavaisina ja rauhallisina. Uudistukselle ja maakunnalliselle sotemallille on luotu hyvä pohja ja tahtotila yhteiseen tekemiseen on edelleen vahva. Järjestöjen rooli uudistuksissa pitää turvata myös jatkossa, oli malli mikä tahansa, se on selvä asia. Yhteistyön tiivistäminen järjestöjen kesken on joka tapauksessa tarpeen. Ja tekemistä meillä hankkeessa riittää muutenkin. Ei kai kukaan olisi niin älytön, että lopettaisi tämän tähän? Helsingissä hankkeiden verkostopäivillä myöhemmin maaliskuussa kuulimme STEA:lta, että hankkeet voivat hakea rahoitusta alkuperäisen suunnitelman mukaisesti myös vuodelle 2020, kunhan perustelevat toimintansa tarpeellisuuden muuttuneessa tilanteessa. Satakunnassa meillä on selkeä suunnitelma jatkoon. Tänä vuonna kehitämme ja laajennamme Satakunnan Järjestöyhteistyöryhmä JYTRYä, panostamme järjestöjen ja kuntien väliseen yhteistyöhön ja loppuvuodesta on edessä vielä järjestöjen syysfoorumi ja neuvottelukunnan muodostaminen. Kiireinen loppuvuosi siis epäilemättä on edessämme!
Satakunnan yhteisökeskus
Järjestöjen Satasote -hanke/Järjestö 2.0
Hankevastaava
Ulla Jäntti
044 989 5937
ulla.jantti@yhteisokeskus.fi
